Niin se vain on että reilun vuorokauden kuluttua tämä mamma saa syödä mitä tykkää, tai ainakin melkein. Omat allergiat toki edelleen rajoittavat, mutta pojan allergioita ei enää tarvitse miettiä. Meidän imetyksemme loppuu lauantaiaamuna, kun pojat menevät mummolaan hoitoon. Haikeaahan tämä on, mutta toisaalta myös helpotus, kun ei enää tarvitse olla niin tarkka syömisistään. Ja jos on sellaisia päiviä kuten tässä tällä viikolla on ollut useampiakin, että molemmat lapset vaan kiljuvat ja kitisevät lahkeessa roikkuen, voi huoletta hakea kaupasta jotain valmista, koska nuoremmalle on kuitenkin aina pakkasessa jotakin syötävää. Tällä hetkellä oikeastaan ainoa mitä tekee mieli on appelsiinit, jotka eivät tähän aikaan vuodesta ole kyllä mistään kotoisin. Kai sitä on jo melkein vuoden jälkeen niin tottunut tuohon diettiin, ettei sitä osaa kaivata muutakaan. Toki tässä matkan varrella on ollut hetkiä, jolloin olisin ollut valmis antamaan melkein mitä vain jostakin kielletystä. Mutta nyt kun hetki, jolloin rajoitukset poistuvat alkaa olla käsillä ei äkkiä kaipaakaan muuta.

194436.jpg

Imetyksen päättymisestä huolimatta en aio näitä sivujani hylätä, koska edelleen meillä pyritään menemään siitä mistä aita on matalin eli tekemään mahdollisimman paljon koko porukalle sopivaa ruokaa ja herkkujakin toisinaan. Ja lapselle täytyy joka tapauksessa kokata allergiaruokaa, vaikka muu perhe söisikin jotain ihan muuta.