Pojat on sairastelleet taas melko ahkeraan. Niin ei ole tuo uusien ruokien kokeilu tahti paljoa päässyt kiihtymään. Jotenkin ei edes huvittaisi mitään testata, kun nyt on suht monipuolinen ruokavalio, jolla iho pysynyt kutakuinkin kunnossa. Mutta kai sitä vain olisi yritettävä laajentaa ruokavaliota, kun syksyllä on hoitoon lähtökin edessä. Sen verran olemme nyt päässeet eteenpäin, että riisi ilmeisesti sopii. Viikon verran on pikkumies natustellut riisikakkuja isoveljen kanssa. Eikä oireita ole ilmennyt. Voisi kai kohta kokeilla ruoalla tai puurossakin riisiä.

Pikkumies sanoi tänään ensimmäisen kaksi sanaisen lauseensa. Sanoja tulee jonkin verran, suurimmaksi osaksi kuitenkin alku- tai lopputavuja, joista pitäisi äidin sitten tulkita tarkoittaako PU pulloa, lihapullaa, Nalle Puhia vai kenties jotakin muuta :) Mutta tosiaan tänään herra päästi hyvin selvästi suustaan EN ANNA, kun isoveli yritti jotakin lelua ottaa pienen kädestä osittain väkisin osittain pyytämällä, ja puristi lelua tiukasti rintaansa vasten. Kyllä oli äiti iloinen :) Keskustelut kun pikkumiehen kanssa ovat olleet sitä, että äiti kysyy haluatko sitä, tätä tai tuota, ja poika pyörittää tai nyökyttää päätään. Tosin tuokin helpotti paljon meidän eloamme. On melkoisen päättäväinen ja omatahtoinen poika, niin nykyään on paljon vähemmän turhautumista siihen, ettei pikkuinen saa itseään ymmärretyksi, kun osaa vastata kysymyksiin. Eiköhän tuo sanavarasto ja puhe ala tuosta pikkuhiljaa karttumaan. Ja ihan normaalia tahtiahan tuo puhe taitaa kehittyä. Esikoinen vain oli niin nopea puheen suhteen, että höpötti jo puolitoista vuotiaana ummet ja lammet, pari-kolme sanaisia lauseita ja sanavarastokin oli todella laaja ikäisekseen.